Opiskelijat

Ajattelin kertoa hieman terveydenhuollon opiskelijan arjesta täällä Vietnamissa. Heidän tavallista arkeaan täällä emme eläneet omien opintojen kohdistuessa käytännön harjoitteluihin, onneksi.

Yhdessä luokassa on noin 60-100 oppilasta

Sairaanhoitajan koulutus täällä kestää neljä vuotta, eli ei juuri kauempaa, kuin meillä Suomessa. Koulutus on rakenteeltaan hyvin erilainen ja rehellisesti, en varmaan opiskelisi hoitajaksi, jos asuisin Vietnamissa. Ensimmäisenä vuotena koulussa on ainoastaan teoriaa. Koulupäivä vie kirjaimellisesti koko päivän. Päivä alkaa seitsemältä, puolita päivin käydään kotona nukkumassa ja sitten koulussa istutaan iltaan asti, usein myös viikonloppuisin. Toisena vuotena alkaa teorian ohella niin sanotut labratunnit, eli käytännön harjoitteet koulussa, kun meillä Suomessa tuohon mennessä on tehty jo monta harjoittelua. Kolmantena vuotena opiskelijat aloittavat käytännön harjoittelut sairaalassa. Kun aiemmin aamulla mentiin koululle, nyt he suuntaavat sairaalaan. Täkäläisen siestan jälkeen taas takaisin koululle. Unohtamatta kotitehtäviä ja tenttejä, tämän kaiken lisäksi he viettävät kolmannesta vuodesta alkaen kaksi yötä viikossa sairaalassa. Öistä huolimatta viikkorytmi pysyy samana. Eikä siinä vielä kaikki. Koululla on valtava määrä kerhoja ja harrastustoimintaa. Musiikkia, kielten opiskelua (englanti), urheilua ja niin edelleen. Poikkeuksetta kaikki osallistuu johonkin toimintaan kaiken opiskelun ja harjoittelun lisäksi.

Koulu on nimeltään Medical University, joten siellä koulutetaan kaikenlaisia terveydenhuollon ammattihenkilöitä, aina lääkäreihin asti, sisältäen liudan ammattinimikkeitä, mitä meillä Suomessa ei ole. Kaikki ystäväni täällä opiskelevat lääkäriksi. Pisin koulutus kestää kuusi vuotta.

Koulun pihan laidalta löytyy asuntolat. Yhdestä asuntolasta kuuluu kovempi melu, nauru ja laulu, kuin muualta. Se on laosilaisten asuntola. Laos on siis Vietnamin naapurivaltio, joka mahdollistaa tietylle määrälle nuoria ilmaisen koulutuksen Vietnamissa oman maan koulutusmahdollisuuksien ollessa niin heikot. Tähän tietenkin on oma hakuprosessinsa. Kolme ystävääni suorittivat sen muutama vuosi sitten ja kokevat olevansa onnekkaita päästyään parempaan kouluun. He aikovat palata Laosiin valmistumisen jälkeen.

Meille oli jo saapuessamme määrätty neljä tutor-opiskelijaa ohjaamaan ja katsomaan meidän perään. Heidän kaikkien kanssa on saanut kokea ja nähdä ja heistä on tullut tärkeitä. En toki ole varma ovatko he ihmisiä vai robotteja, ainakin heidän vuorokaudessaan täytyy olla enemmän tunteja, kuin 24. He ovat nähneet uskomattoman paljon vaivaa meidän eteen. He ovat aina paikalla, kun tarvitaan, tosin myöhässä, koska Vietnamissa aikataulut ovat vähintäänkin liukuvia. Heistä jokainen koulun ja harrastuksien lisäksi käy töissä, pari iltaa viikossa. Yhdellä, Mai Thaolla, on myös oma yritys. Miten he ehtivät? Ei hajuakaan. Toki yrittäjyys ei täällä ole ehkä ihan samanlaista, kuin Suomessa.

Mai Thao, Yen, Hanh & Trang

Minulla on aika selkeä kuva vietnamilaisesta opiskelijasta: iloinen, avoin, avulias ja ennen kaikkea ahkera. Olen onnellinen, että sain tutustua näihin kaikkiin ihmisiin ja he jakoivat tämän syksyn kanssani. 

Terkuin: Tanja